Ensimmäinen koulupäiväni syyskuun alussa 1939 alkoi Puotinkylän kauppapuutarhuri Edvard Ingraeuksen rukoushuoneessa Linnanväenpolun varrella. Uskovainen puutarhuri oli rakennuttanut sen paikkaan, jossa nykyään on rivitalorykelmä. Linnanväenpolun rivitalojen 5 – 6 C -paikalla sijaitsi tuolloinen koulumme. Sen edessä pihaa riitti pallopeleihinkin. Takarajana oli iso mänty, joka vieläkin seisoo paikallaan talojen keskellä. Mellunkylän kansakoulun johtajaopettaja Eero Rummukainen oli vuokrannut rukoushuoneen suomenkielisten oppilaiden koulukäyttöön, koska paikkakunnan alati kasvava oppilasjoukko ei enää mahtunut Ala-Mellun koulutaloon. Ja nykyisessä Vartiokylässä ei silloin koulua ollut lainkaan.
Syksy oli kauneimmillaan, kun kaksoisveljeni kanssa ja äidin opastamina lähdimme koululle. Hymyilevä opettajamme Eeva Immeli toivotti meidät tervetulleiksi jo koulun portailla. Entuudestaan tuttuja siellä ei ollut muita kuin Savolan Matti, mutta pian me muihinkin tutustuimme. Meitä oli parisenkymmentä tyttöä ja poikaa opintietään alkamassa. Ja hyvin me noihin rukoushuoneenkin tiloihin mahduimme. Kaksoispulpetteja riitti kaikille. Tunnilla sitten lauloimme, että ”aukeni koulun ukset”, vaikka emme sitä ymmärtäneetkään. Onneksi opettaja selitti, että ukset tarkoittavat koulun ovia.
Kouluun kuljettiin jalan; vain eväät, maitopullo ja aapinen repussa. Ruokavälitunnilla syötiin rouva Thyra Salorannan kotonaan valmistamaa ruispuuroa tai kauravelliä, joskus myös lihakeittoa. Ruuan Thyra- rouva kantoi koululle ämpärissä kotoaan Riskutieltä, puolen kilometrin päästä. Lämpimästä ruuasta kerättiin maksu. Niinpä osa oppilaista söi vain eväitään, jos niitäkään. Muistan kun Meeri kerran innoissaan viittasi: ”Opettaja, opettaja, mulla on vuokavaha”. R-kirjaimen ääntäminen ei vielä onnistunut. Olimme käyneet koulua kolmisen kuukautta, kun opettaja Immeli eräänä aamuna itkusilmin ilmoitti, että huomenna ei tarvitse enää tulla kouluun. ”Kyllä isä ja äiti kotona tietävät, miksi ei”.
Talvisota oli syttynyt.
Tämä artikkeli on julkaistu VMOKY:n Kotilylä-lehdessä 2/2011 ja kirjassa Lapsuuteni Puotinkylä 2013. Kirjoitteli: Reino I.V. Nieminen
