Nuoriso urheili vaikka ei ollut kenttääkään

Vartiokylän nuorison suosituin kesäurheilumuoto 1940-luvulla oli rata – ja kenttäurheilu, jota myöhemmin ruvettiin sanomaan yleisurheiluksi. Ei haitannut, vaikkei ollut kenttääkään. Mielikuvitus korvasi suorituspaikkojen puutteen, ja esikuvia riitti aina maailmanennätysmiehiä myöten. Oli Taisto Mäkeä, Viljo Heinoa, Matti Järvistä, Yrjö Nikkasta… Juoksuharjoituksia ja – kilpailuja oli helppo järjestää. Maastoa kylässä riitti. Puotinkylän kartanon puistossa oli kilometrin mittainen vanha ratsastusrata, joka soveltui mainiosti murtomaajuoksuun eli maasto- juoksuun, joksi sitä nykyään sanotaan. Myös Myllypuron kimmoisilla mäntykankailla oli suorastaan nautinto harjoitella murtomaata. Pikajuoksuradaksi puolestaan soveltui mainiosti kartanon pääportailta aukeava tasainen, sorapintainen Rantakartanontie. Siinä parhaat kipaisivat satasen kolmentoista sekunnin pintaan. Ei ollut autoja eikä asutusta menoa rajoittamassa. Tenniskentästä tuli suorituspaikka Rantakartanontie 4 – 6 tuntumassa, nykyisten pienkerrostalojen takana oli sopivan kokoinen aukea kenttälajien harjoittamiseen. Aukean kerrottiin olevan kartanon vanhan tenniskentän pohja. Sen laidalle kaivettiin kuoppa, joka täytettiin hiekalla, ja niin alastulopaikka pituutta, kolmiloikkaa sekä korkeus- ja seiväshyppyä varten oli valmis. Kentän toiseen laitaan tehtiin suorituspaikat kuulaa, kiekkoa ja keihäänheittoa varten. Oikealle urheilukentälle päästiin harvoin, sillä lähin niistä sijaitsi Kulosaaressa asti.

Paikkakunnan nuorison kiinnostusta yleisurheiluun omatekoiset suorituspaikat ja niillä harjoitteleminen lisäsivät kovasti. Suosittuja olivat varsinkin Mellunkylän Kontion kahtena iltana viikossa jarjestämät sarjakilpailut useissa lajeissa. Eri-ikäistä nuorisoa – tyttöjä ja poikia – ne keräsivät kymmenittäin. Ja sopivia kilpailusarjoja sekä seuraa löytyi kaikille. Toimitsijoina kunnostautuivat erityisesti Mäkisen veljekset Eino ja Yrjö. Itse he eivät kilpailuihin osallistuneet, mutta joka maanantai ja torstai he vastasivat niiden sujumisesta kirjaten vihkoihinsa osanottajien eri lajeissa tekemiä tuloksia. Se motivoi pitkäkestoiseen harjoitteluun koko kesäksi. Palkinnot kun jaettiin vasta kauden päätyttyä kilpailijoiden eri lajeissa saavuttaman parhaan tuloksen pohjalta Tällaiset einot ]a yrjöt olisivat kullan arvoisia myös tänä päivänä. Seuraottelut antoivat lisäpotkua Seuran parhaille yleisurheilijoille lisäpontta harjoitteluun antoivat myös Kontion seuraottelut milloin Puotinkylän Valttia tai Tapanilan Erää, milloin Malmin Ponnistajia tai Oulunkylän Gnistania vastaan. Mutta niistä kertominen onkin jo oma tarinansa.

Tämä artikkeli on julkaistu VMOKY:n Kotilylä-lehdessä 3/2012 ja kirjassa Lapsuuteni Puotinkylä 2013  Kirjoittaja:  Reino I.V. Nieminen

Tietoa kirjoittajasta

Reino I.V. Nieminen

Tietoja löytyy osoitteesta: http://www.webcag.fi/kuukkanenkokocv.html

Takaisin