Sirpan säynävät

 Sirpan säynävät

   Kokeilijan ja keksijän keittokirjasta, osa 4

   Jossain välissä 60-lukua siellä Käätypolunlenkillä oli taas kaunis kesäpäivä.  Siivosimme Sirpan ja Jaripojan kanssa omakotitontin pihamaata ja poltimme ajan tavan mukaan roskat keskellä pihaa peltitynnyrissä. Tietysti katsoimme ensin, ettei lähimmillä naapureilla ollut pyykkejä ulkona kuivumassa.
  Iltapäivän lopulla poikkesi pihaan Härkösen Pekka naapurista, parin aidan takaa ja heilutteli pakettia, jossa oli puolentusinaa säynävää. ”Kelpaisko ilmainen kala”, kyseli Pekka meiltä tai tarkemmin Sirpalta, jonka tiesi perheemme ruoanlaittajaksi. Kelpasipa hyvinkin. Lähes kaikki ilmainen kelpasi.  Hetken ruoaksi laittamisten vaihtoehtoja harkittuaan Sirpa keksi, että tehdään ”rosvosäynävää” eli haudataan peratut ja suolistetut kalat kevyesti suolattuina paksussa kostutetussa sanomalehtikääreessä tynnyrin pohjalle ja annetaan hautua aamuun. Vanha konsti, sitä oli muutaman kerran käytetty hyvällä menestyksellä saunan padan alla hiillospedillä.
   Aika tuli sitten huomisaamun ja säynävät taas muistettiin.  Heti aamutoimien jälkeen lähdimme nostamaan haudikkaita tynnyristä, mutta mitä ihmettä.  Ei löytynyt mitään.  Vasta perusteellisten tutkimusten jälkeen voitiin todennäköisellä varmuudella todeta, että ruodoilta hieman vaikuttavat osat olivat edesmenneen säynäväaterian jäännökset.  Olisikohan haudutusaikaa hieman voinut lyhentää vaiko odottaa pidempään nuotion hiipumista?   Pekalle emme raaskineet mitään asiasta mainita.  Eikä hänkään onnekseen kysynyt aterian kohtalosta.
   Mihin kategoriaan tämä ruokalaji nyt sitten Hannun haukikeiton vaihtoehdoista pitäisi sijoittaa?(Vaarallisuusasteet 1-4)  Roskina poltettiin pääasiassa varisseita lehtiä ja oksia, joten kovin radikaaleja myrkkyjä ei kait kehittynyt. Samassa tynnyrissä oli toki poltettu aiemmin myös talousroskia, mutta luokka  3:n voisin ehkä ohittaa. Luokka 2:ssa vaarallisuus riippuu tynnyrin koosta ja kalojen säilytysajasta ennen haudutusta. Uskon, kun Pekka sanoi niiden olleen tuoreita, mutta sertifikaattia en saanut.  Pannaan luokaksi varmuuden vuoksi 1½, niin tulee mukaan tuota omaakin vastuuta.  Mutta runsas hiilijalanjälki tuosta ateriasta helposti jäi, joten kovin vihreät tai siisteysintoilijat älkööt vaivautuko. Niin…ja käyttäkää ainakin sitä saunan padan hiillosta…varmuuden vuoksi.

   Kirjoitteli, Heimo Sirpan muisteluista

Takaisin