Martin muistelman innoittamana kirjoittelen omista muistoista, kokemuksista ja opettajaihanteistani Vartiokylän koulussa. Osa tarinaani löytyy selaamalla, tai haulla sivulta: ”rottalyseoon” (https://vartsika.com/rottalyseoon/). Siinä tarinassa sivuan myös Jussi Salmian rikasta persoonaa, ja kahden ensimmäisen luokan opettajaani rouva Frilanderia.
Kuten jutussani mainitsin, laskelmieni mukaan aloitin koulutaipaleeni tuossa kuuluisuutta saaneessa ”rottalyseossa” vuonna 1954.
Yhtään elävää rottaluontokappaletta en koulussa kohdannut. Tuolloin, 50- luvulta muistan kaupunkimme ilmaiseksi tarjoaman ”rottasodan”. Se tarkoitti vuosittain jaettavia rotanmyrkkypakkauksia joka talouteen.
Koulukiusaamisesta on vain mitättömiä muistoja. Vaatteitani saatettiin haukkua ja kerran olin läsnä, kun luokkakaveriani ”kiusattiin” heittelemällä hänen lakkiaan poikaporukassa. Sen oli tarkoitus olla leikki, mutta kun poika alkoi itkeä, leikin luonne muuttui. Liialti kaikkea, on liikaa.
Opettajat taidan muistaa jokaisen. Ekalla ja tokalla meitä paimensi siis rouva Frilander. Kolmannella luokalla opettajanamme oli Annikki Fast. Tiukka ope.
Istuin kerran jälkkärissäkin, kun kovapäisenä en oppinut kertotaulua. Vartsikan metsissä ja peltsillä riitti paljon ja mielenkiintoisempaa puuhaa, kuin kertomataulun pänttääminen.
Kuva on Kontionmajan kansakoulun pihalta. Suurten ikäluokkien Vartsikan yksi vuosikerta välkkärillä. Tai kenties vain puolet, sillä osa Vartsikan lapsista kävi Mellunkylän koulua.
Ollessani neljännellä luokalla, siirryimme Kontionmajalle. Pojat ja tytöt oli eroteltu eri luokiksi.
Seura oli rakennuttanut majaan uuden siiven, jossa oli hieman suurempi sali. Se oli tyttöjen luokkana, ja sitä käytettiin talvella myös sisäjumppasalina. Salin perällä oli pienempi huone poikien luokkana. Ulko- ja sisäurheilutunnit vuoroteltiin tyttöjen kanssa, ja voikkatunnin ajaksi pulpetit yksinkertaisesti työnnettiin seinän viereen.
Majan vanhassa siivessä toimi meitä alempi luokka. Sen takana oli koulun pieni keittiö, jonne kuorma-auto toi tonkassa kouluruuan joka päivä. Auto jurnutti jyrkkää mäkeä ylös alumiinitonkat kolisten. Liukkailla talvikeleillä tonkat piti kantaa siitä kohtaa mäkeä, mihin auto milloinkin jumittui, oppilasjoukon työntöavustuksesta huolimatta.
Keittiössä soppa lämmitettiin, ja siellä myös tiskattiin ruokailuastiat. Ruoka jaettiin ja syötiin luokissa. Oli puuroa tai keittoa eli sitä, mitä tonkissa voitiin kuljettaa. Keiton kanssa oli kuminalle maistuvaa ruutunäkkileipää, pala voijuustoa ja pieni pullo maitoa. Joillakin oli sen lisäksi omia eväitä, minulla melkein aina.
Kontion majan ympäristö on korkeaa, metsäistä kalliomaastoa. Kalliota kiertää osa Helsingin puolustuslinnoitus-ketjua Venäjän vallan ajoilta. Suuri korsumonttu oli aivan koulunpihan reunassa, ja sen kivihyllyllä istuskeltiin monella välitunnilla aurinkoa ottamassa, kun ope ei välittänyt kieltää. Noihin aikoihin muksuja oli sen verran runsaasti, että muutaman putoaminen louhikkoon olisi ollut vain normaalia luonnonvalintaa.
Meidän poikien opettajana toimi silloin Ilmari Järvilehto. Ilmari oli erinomainen voimistelija ja meille pojille, malliksi ja innostukseksi, hän heitti kymmeniä täys- ja puolivoltteja etu ja takaperin pitkin Vartsikan urheilukenttää. Oli siinä pikkupojilla ihmettelemistä kerrakseen. Ja opin itsekin heittämään puolivoltin taakse ja eteen. Tuskin edes olisin kokeillut ilman open rohkaisevaa esimerkkiä.
Ilmarin aikana toimitimme myös luokkalehteä muutaman pojan ryhmissä. Olin innokkaana kuvittajana mukana omassa ryhmässäni. Lehtiä ilmestyi jokunen kappale mutta muistoksi ei ole jäänyt ainuttakaan. Käsin tehtyinä, niitä oli vain yksi kappale per numero. Ehkä ne jäivät opettajalle.
Martin mainitsemasta huonosta ilmasta Kontionmajalla, en minäkään tiennyt, tai havainnut jälkeäkään. Yliherkkiä ja allergisia saattaa aina joukossa olla.
Seuraavana vuonna paimeneksemme tuli Gideon Grönlund. Jämerä mies. Tosin luokkamme oli erittäin sopuisa, eikä häiriöitä tunneilla, tai välitunneilla koskaan tapahtunut. Gideonin ajalta muistan tapauksen, kun koulukuvauksen jälkeen, en saanutkaan omaa kuvakopiotani. Syy siihen ei selvinnyt. Muistan ainakin näytekuvan nähneeni ja uskoin sen myös tilanneeni. Saattoi olla, että kun maksua kuvasta kerättiin, olin sairaana. Itkin surkeana tapausta ja Gideon heltyi luovuttamaan omansa minulle. Kiitos siitä hänelle.
Muutimme loppulukukaudesta Vartsikan uuteen kouluun. Uudesta koulusta siirryimme Martin kanssa Kulosaaren yhteiskouluun, josta olisi varmaan useammallakin vartsikalaisella kerrottavaa. Koulu oli monen jatko-opintopaikka.