Lego- animaatio Legokaupunki 1977
Jossain välissä 70-lukua alkoi joka taloon, joissa lapsia oli, poikalapsia varsinkin, ilmestyä Lego- palikoita nurkan tai lattiankin täydeltä. Näin kävi myös Huhtasuontie 9:n ”lastentarhassa”, jossa omat ja naapuruston lapset leikkivät sateiset ja usein kuivemmatkin päivät yläkerrassa tai kellarissa Legoilla, joita melko nopeasti kertyi tuttavien ja sukulaisten avustamana useita satoja paloja. Lopulta niitä taisi olla tuollaiset 1500-2000 kpl kaikkiaan.
Legoista rakenneltiin tietysti kaikki mahdolliset ja muutama mahdotonkin tekele, mutta vasta 1977 keksimme Jarin 14v. kanssa Legofilmin tekoidean vanhan, vuonna -65, tekemäni leluanimaation innoittamina. Ideaa kypsyteltiin muutama viikko ja suurimmaksi ongelmaksi näytti muodostuvan sopivan kuvauspaikan keksiminen, jossa ”näyttämö” voisi olla paikoillaan useamman päivän ilman tahallisen tai tahattoman vahingon vaaraa. Myöskään päivänvalon vaihtelut eivät saaneet työtä häiritä.
Ratkaisuksi keksimme asentaa ison 125x250cm:n kimpilevyn kellarin katosta roikkumaan neljästä kulmastaan purjetrissojen varaan. Niiden avulla neljän narun nipusta kiskomalla tuo lähes nelikymmenkiloinen levy nostettiin keskeytysten ajaksi vaakasuorassa kattoon pois kulkutieltä. Tuohon toimenpiteeseen tarvittiin aluksi vähintäin Jari ja apupoika, mutta lopulta Jarin voimat ja paino riittivät nostamaan sen yksinkin. Noita muutaman vuoden nuorempia tarvittiin aina 2-3 kpl ennenkuin levy nousi. Päivänvalon estämiseksi kaikki kellarin ikkunat peitettiin levyillä.
Pelkästään suunnittelemamme Legokaupungin rakentaminen vei muutaman viikon vaikka Huhtasuontieltä sai naapuriston pojista innokkaita apulaisia. Muiden muassa Kiikan Pepe pääsi ihan filmin tekijänimiin asti ansioistaan. Myös Jyry 8v oli innokas rakentaja. Kaikki rakentajat osallistuivat tietenkin myös itse kuvauksiin ”animaattoreina” eli liikuttivat ohjaaja Jarin ja kuvaaja Heimo-isän ohjeitten mukaan hahmoja ja koneita. Tuo kaikki oli tavattoman pikkutarkkaa työtä, mutta ihmeen sitkeästi nämä tavallisesti varsin hätäiset poikalapset jaksoivat siirrellä tuntikausia esineistöä muutaman millin kerrallaan. Yhdellä animaattorilla saattoi olla 4-5 liikuteltavaa kohdetta per kuva, joten siinä ei keskittyminen saanut herpaantua. Kuvia tuolla 2x8mm:n kaitafilmikameralla piti ottaa 16 kpl sekuntia kohden, joten noin neljän- viiden minuutin kelaan tuli yksittäisiä kuvia noin 5000 kpl. Jos yhteen kuvaan käytettiin keskimäärin kymmenen sekuntia, niin koko filmin tekoon meni teoriassa noin 14 tuntia eli kaksi täyttä aikuisten työpäivää. Ahtaassa kellaritilassa paloi myös koko ajan kaksi viidensadan watin kuvauslamppua, joten hiki virtasi myös siitä syystä. Pääkuvaus eli tuo viisiminuuttinen, tehtiin yhden viikonlopun aikana ja silloin Sirpa-äiti sai toimittaa kellarin perällä tapahtuvat käyntinsä ulkokautta. Sirpa äiti oli avainasemassa myös henkilöstön ravitsemisessa, sillä ei siitä millään eikä kukaan avustajista ”ehtinyt” kotiinsa ruokailemaan monen kymmenen metrin päähän. Avustajien vanhemmat kävivät kyllä muutaman kerran ovella kyselemässä, että ovatko nuo heidän lapsensa nyt lopullisesti muuttaneet Kuukkasille.
Filmin vihdoin valmistuttua se toimitettiin kiireesti kehittämöön, joka yleensä tuohon aikaan sijaitsi ulkomailla. Odotusaika, tuo reilu viikko, oli kiduttavaa ja filmin vihdoin saavuttua ei tarvinnut montaa hetkeä odottaa, kun tekijälauma ja muutkin Huhtasuontien lapset olivat ovella odottamassa näytöksen alkua. Hitsi, ihan itse tehty filmi. ”Minäkin olin sitä tekemässä” ja ”minä”, olivat ensimmäiset keskustelun aiheet projektorin jäähtyessä ja filmiä takaisin kelattaessa. Lopulta filmi vielä katsottiin pari kertaa läpi etu- ja takaperin.
Tämän ensimmäisen Legofilmin jälkeen Jari ja Jyry, yksin tai ystävineen tekivät useita omia pätkiään, joista viimeinen oli Jarin 17v kuvaama omalla Super 8- kamerallaan. Alussa mainitsemani leluanimaation tein minäkin ihan yksin saunan lauteilla siellä Käätypolku 11:ssä. Sain Sirpalta saunaan yhden sunnuntaipäivän käyttöoikeuden, sillä hän tarvitsi sitä pyykinpesuun ja vedenlämmitykseen. Filmin esiintyjinä olivat Jarin, 2-vuotiaan leluautot ja -tietyökoneet. Koko päivä meni, mutta valmista tuli. Siitä syntyi myös yksi sukulaislasten suosituimmista filmeistä heti ”hypyt” -nimisen jälkeen. Tämän jälkimmäisen eli hyppyjen esityksiin kuului ehdottomasti sen esittäminen myös takaperin, jolloin hyppääjät näyttivät lentävän hangesta katolle takapuoli edellä. Ja SE se vasta oli tosi hauskaa.
Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen
P.S. Tässä jokunen vuosi sitten tuli sähköpostiviesti Lego-animaattorien seuran jäseniltä, että tämä Lego-filmimme on tähänastisten tietojen mukaan ensimmäinen, mikä koskaan on tehty, sillä Lego-tehtaitten oma ”ensimmäinen” on v.1984, muistaakseni. Tuo filmi on nykyisin katsottu Youtubessa n.1250 kertaa.
Tässä linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=GD9cBSdtyIk
Jarin ja Jyryn filmi: http://www.youtube.com/watch?v=vF-H11NARR8
Leluanimaationi 1965: http://www.youtube.com/watch?v=MvQaMBtYSJw
Hypyt: https://www.youtube.com/watch?v=7x5esm17zgo