Vartiovuoren Pojat ja Tytöt

Vartiovuoren Pojat ja Tytöt

Vartiovuoren Pojat Lippukunnan perustivat vuonna 1959, Heikki Apajalahti, Jussi Loukimo ja Juha Erkkilä.  Sisarlippukunta, Vartiovuoren Tytöt, käynnistyi v.1960. Toiminta aloitettiin ja jatkuu yhä Vartiokylän seurakunnan tiloissa. Aivan alkumetreillä myös Sirpa ja Heimo olivat pääosissa Vartiovuorella.  Vuosi oli muistaaksemme 1962 ja kesän loppu meneillään.

Viikinkiaikaisen näytelmän Vartiovuoren kuvitteellisista tapahtumista ohjasi Vartiokyläläinen näyttelijä, teatterinjohtaja ja ohjaaja Friz Hugo Backman Karjatanhuanpolulta.  Näytelmän käsikirjoitus oli tilattu oikealta kirjailijalta, Eino Kauppiselta, tiesi Martti Backman kertoa.
Kaikki alkoi meidän kohdaltamme siitä,  kun Jussi Loukimo kehui meitä jostain Kontion juhlien näytelmäsuorituksesta ja “puhui” sitten Sirpan ja minut tähän partiolaisten näytelmän pääosiin. Lippukunnan tyttö- ja poika- partiolaiset kansoittivat luonnollisesti muut osat ja keräsivät yleisömme vanhemmistaan, sukulaisistaan  ja tutuistaan. Oli siellä muistaakseni muutama meidänkin kannattajamme.
Meidän oli määrä seuraavana lauantaina tulla sovitulle paikalle Vartiovuoren laelle. Loukimon Jussi ja F-H Backman odottelivatkin jo paikalla partiolaisten kanssa ja miettivät näytelmän asetelmia keskenään. Meidät otettiin kuitenkin heti mukaan neuvonpitoon ja saimme myös tekstin käsiimme. Bacman kuvaili Vartiovuoren mahdollista historiaa kauas viikinkiajalle ja arveli hatariin tietoihin perustuen, että Vartiokylän Vartiovuori on saattanut olla jonkinlainen tähystys ja merkinantopaikka ryöstelevien Viikinkien varalta. Meri oli siihen aikaan ylettynyt hyvinkin pitkälle ohi nykyisen Broendan ehkä kolmoskehälle asti. Saman tiedon mukaan Vartiovuori ei olisi kuitenkaan enää ollut vuori, vaan kallioinen niemennokka tai saareke merenlahdessa. Vartiovuorta kiertää myös vallitus, joka muodostuu osin ehjänä säilyneestä kylmämuuratusta kivimuurista. Koska jälkiä vakinaisesta asutuksesta tai miehityksestä ei ole löytynyt, arvellaan sen toimineen lähinnä pako- ja tähystyspaikkana. Vuorella sijaitsee myös ensimmäisen maailmansodanaikaisia varustuksia ja niillä ei taas ole mitään tekemistä viikinkien kanssa.
Harjoituksia oli sittemmin 4-5  noin viikon välein, miten Backmanille sopi ja hän myös hankki kaikki esiintymisasut.  Olimme niin töpinöissämme tunnetun teatterijohtajan ja näyttelijän ohjauksesta ja osistamme tuossa näytelmässä, että emme muista tarinasta juuri mitään.  Sirpa oli tietysti sievä paikallinen linnanneito ja minä hurja sarvipäinen viikinkipäällikkö, kuten oheisesta kuvastakin selviää. Tarinalla oli ilmeisesti myös onnellinen loppu. Yleisöä oli mielestämme paljon ja raikuvat taputuksetkin esitys sai. Tilaisuudessa partiolaiset esittivät luonnollisesti myös muita taitojaan ja myivät yleisölle syötävää, juotavaa ja erilaisia tavaroita toimintansa varainkeruun hyväksi.

Muinaislinnat sijaitsevat tavallisesti jyrkkärinteisillä kallioilla. Ne tunnistetaan kivistä ladottujen varustusten jäännösten perusteella. Oletus on, että hirsivarustukset on rakennettu näiden kivirakennelmien päälle aikanaan. Osa muinaislinnoista oli rakennettu asutustihentymien suojaksi vartiovuorille, mutta osaa varustetuista vuorista ei voi pitää varsinaisena linnana, vaan ne toimivat yhtenä pisteenä kollektiivisessa hälytysjärjestelmässä, jolla vihollisen liikkeistä ilmoitettiin merkkitulien (ruots. bot, kasa, Botby)) avulla. Varsinainen pysyvä varustus Porvoon Linnamäelle on kuitenin rakennettu vasta 1200-1300 –luvuilla. Tilapäistä käyttöä pääkaupunkiseudun ainoalla esihistoriallisella linnamäellä, Helsingin Vartiovuorella, on ilmeisesti ollut 800-luvulta lähtien.
Tiedot olen kerännyt Wikipediasta.
Jos jollain silloisista partiolaisista tahi Loukimon ja Backmanin perillisillä on tallella tuon näytelmän käsikirjoitus, niin kopioisimme sen mielellämme. Ilmoitelkaa.

Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen

Sirpa sievänä linnanneitona ja Heimo sarvipäisenä viikinkipäällikkönä näytelmän kenraaliharjoituksissa Linnavuorella