9. Kuitunen ja suihkumoottori
Tämä juttu alkoi tietysti raketeista ja Nikke Kuitunen Linnanherrantieltä oli tuttu kaveri Kosalle ja Sepelle eli kenties samasta koulustakin. Hän oli kysellyt, että olisiko meillä sopivaa rakettimoottorin tapaista hänen lennokkiensa moottoriksi. Kävimme sitten heillä muutamana päivänä neuvotteluja, esittelemässä muutamia raketteja ja hän esitteli koneitaan. Aprikoimme keskenämme sitten miten paperisiipinen kone kestäisi taatusti yli sadan kilometrin tuntinopeuden ja hän selitti uuden deltasiipisen konetyyppinsä siipirakenteen, sen valmistustekniikan ja kestävyyden hyvin perusteellisesti. Tulin vakuuttuneeksi Kuitusen esitellessä siiven kestävyyttä seisomalla lattialla sen päällä.
Se oli varmaan aivan ensimmäisellä käyntikerrallamme Niken luona, kun esittelin erään koerakettini. Olin täyttänyt normaalin nopean ruudin sekaan sahanpurua hidasteeksi ja tiivistänyt sitä tipalla liisteriä. Pötkö oli kuivunut keskuslämpöpannun päällä yön yli ja otin sen mukaan lähtiessämme Kuitusille Kosan kanssa. Neuvottelujen päätyttyä esittelin sitten tämän uuden ”tuotteen” ja ällistyin myös itse. Raketti lensi sinne tänne kiemurrellen pitkin pihaa noin metrin parin korkeudessa kuin hidastetussa filmissä. Ruudin loputtua se tupsahti maahan eteemme kuin kumartamaan näytöksen päätteeksi. En osannut toiste valmistaa samanlaista eli siis silkka vahinko, mutta en kertonut muille tietenkään moista noloa asiaa.
Sitten alkoi rakennustyö. Kuitunen teki ”suihkukonetta” ja minä rakettimoottoria. Se tietysti vaati pitkän koesarjan naapurien hermojen kustannuksella, koska edelleenkään kaikki eivät tahtoneet lentää vaan vain räjähtää. Sitten tuli kuitenkin se oikea H-hetki. Kinnarien puolelle taloamme olimme rakentaneet rimoista laukaisualustan noin 30 asteen kulmaan. Siihen sijoitettiin Kuitusen kone ja sen sisään minun rakettimoottorini. Tulta perään ja menoksi. Kone lähti kovalla pauhulla liikkeelle, teki parissa kolmessa sekunnissa noin kahden- kolmenkymmenen metrin laajuisen ympyrän ja syöksyi marjapensaita hipoen vaakalentoon … ja hajosi pamahtaen tuhannen paloiksi. Paperisilppua leijaili hetken aikaa alas kuin isoja räntähiutaleita. Juoksimme keräilemään jämiä pitkin ojaa ja pihaa ja arvelimme raketin sittenkin räjähtäneen, mutta ei. Moottorin kiinnitysholkki ja koneen runko löytyivät aivan ehjinä ja siitä sitten päättelimme, että koneen nopeus oli noussut niin suureksi, että siivet eivät enää kestäneet. Pahoittelimme koneen kohtaloa ja Kuitusen isoa työtä sen eteen, mutta hän hetken mietittyään sanoi suu messingillä: ”mutta oli se vaan hieno lento, kyllä kannatti kokeilla, se oli hienoin lento minkä ikinä olen nähnyt”
Kirjoitti Heimo Kuukkanen