Tämä on Riitta Tirkkosen albumista löytynyt kuva Kalevista retkellä jossakin Vuosaaren rannoilla. Kalevi vasemmalla. Muut pojat saattavat olla Pekka ja Kari, arveli Hannu.
Kalevin tytär kyseli isänsä lapsuudesta ja me lähinaapurit tässä yritämme muistella häntä.
Hannu aloittaa:
Kalevi, jonka minä naapurinpoikana tunsin ja muistan, oli kiltti ja reilu kaveri jota en nähnyt koskaan haastamassa riitaa tai tappelemassa kenenkään kanssa. Hän oli tukevahko ja sai kuulla siitä useinkin kavereilta, jotka jostakin syystä hänelle suuttuivat. Sikäli Kalevi oli ehkä vastaavalla tavalla kiusattu kaveripiirissä kun veljeni Heimo. Heimo kertoo näistä itseensä kohdistuneista kiusaamisista omissa jutuissaan.
Kalevi ei kuitenkaan joutunut koskaan mihinkään suukopua suurempaan kahakkaa ja silloinkin oli usein vain hiljaa, riidanhaastajalle vastaamatta. Ihmettelin usein hänen sitkeyttään ja henkistä sietokykyään. Hänellä olisi varmasti ollut raamia rökittää kiusaajansa.
Siiiri-äiti yritti saada Kalevia dieetille mutta eihän se oikein tainnut onnistua, kun Kalevi keksi sitten nokkelasti kauppamatkoilla ostaa omaa evästä. Kaikesta päätellen Kalevin tukevuus oli perinnöllistä laatua, sillä sekä Siiri itse, että Rangnar-isäkin olivat vantteraa sorttia.
Olipa Kalevin koosta hyötyäkin leikeissä, sillä hän oli lähes voittamaton turnajaisratsu. Leikimme joskus Peltsillä turnajaisia joka tarkoitti sitä, että isompi kaveri otti pienemmän reppuselkään ja sitten työnnettiin ja raastettiin kilpakumppania, nimenomaan ratsastajaa. Se joka putosi ratsunsa selästä tai koko ratsukko kaatui, oli hävinnyt. Kalevin kanssa selvisi usein voittajana ja hänen suosionsa ratsuna oli suuri. Hän oli hyvä myös fysiikkaa vaativissa peleissä kuten potkupallo.
Kalevin onnettomuusalttius saattoi johtua siitä, että hänellä oli ehkä suurempi tarve näyttää kiusaajilleen olevansa rohkeampi tai vahvempi laittamalla itsensä riskeille alttiiksi. Tietysti osasyynä oli tuo mainitsemasi nuoruuden kohellus; tehdään ensin ja ajatellaan vasta jälkeenpäin.
Kalevi oli minua vanhempi joten emme sikäli kaveeranneet keskenämme muuten kun pelikentällä (Peltsi) tai muissa pentujoukon yhteisissä leikeissä. Nuorempana Kalevi kävi joskus satunnaisesti meidän pihalla leikkimässä. Meille oli jäädytetty isän ja Heimon toimesta sellainen pieni luisteluradan pläntti pihalle. Siitä on kuvakin Vartsika-sivuilla Riitta Tirkkosen jutussa (Hiihtoa ja luistelua). Kävimme myös eri koulua, joka oli sikäli outoa, että Helyn kanssa olimme kansakoulussa Vartsikassa. Ehkäpä koulupiirijakoa jossain välissä muutettiin, tai meitä suuren ikäluokan lapsia jaettiin Mellunkylän ja Vartiokylän koulujen kesken lähes arpomalla.
Tässä kuvassa Kalevi, Hely ja minä (Hannu) istumassa. Olemme meidän pihalle jäädytetyllä luistinradalla tai sen tapaisella muutaman neliön jääpläntillä. Taustalla vasemmalla Vilhusen talon kulma ja oikealla näkyy entinen Ilvosen mökki jonka Heimo sittemmin osti ja asui muutaman vuoden. Kalevin takana on Kotamiehen talo.
Kirjoitti, Hannu Kuukkanen
Ja Heimo jatkaa omasta puolestaan:
Ahlroosin Kalevi ja sisarensa Hely (Piia (Birgitta)
liittyvät henkilönä lukuisiin tarinoihimme, joissa kerrotaan leikeistä, peleistä ja muista riennoista, sillä hän ja sisarensa Piia olivat hyvin paljon mukana näissä yhteisissä riennoissamme. Tuli siellä kunkin tehtyä joitain pöllöyksiäkin, mutta ei Kalevi ollut alkuunkaan pahimmasta päästä. Kotona heillä oli melko kova kuri, mutta sisarukset “katuivat tehokkaasti” ohjeita rikottuaan (noin lakitermillä ilmaistuna) ja Siiri äiti unohti yleensä yhtä nopeasti kuin kuohahtikin. Siiri äiti piti myös naapuriston kakaroita kurissa ja allekirjoittanut oli hänen erityisen huomionsa kohteena. Se johtui pitkälti vauhdikkaasta harrastustoiminnastani, josta voit noista muista tarinoista lukea. Toinen ehkä vielä parempi syy oli se, etten osannut olla vain kuuntelijana, kun moitittiin äänekkäästi, vaan annoin takaisin samalla mitalla. Sain tuosta nenäkkyydestäni naapuria kohtaan kotonakin huutia, mutta minkäs seepra raidoilleen mahtaa. Pari tarinaa Kalevista olen kertonutkin jo eli Hannun jutussa “Elanto” ja “Joulukuusi takakaltsilta”.
Kalevi oli minun aikanani “pikkupoika” eli yli viisi vuotta nuorempi ja siitä syystä hän oli näissä “rakettirempan” näytöksissä ja Karin Soikan järjestämissä urheilukisoissa aina joko yleisönä tai osallistujana. Hän taisteli myös ansiokkaasti takakaltsilla inkkareita vastaan meidän muiden valkoihoisten joukoissa ja pidimme Käätiksen ja kivienkeräyskärrymme puolta melkein viimeiseen henkilöön. Kts. “Inkkarien kohtaaminen”.
Täytyy toivoa, että nuo lähempää Kalevin ikäläiset ottavat näppiksen luovasti käyttöönsä ja kirjoittelevat.
Muisteli, Heimo Kuukkanen
