Batman parodia 1968 eli Ihmepoika Snadi
Tämän tarinan vuosi on helppo paikallistaa; Jari-poikamme oli keväällä täyttänyt viisi vuotta. Hannun kanssa kehitimme aihetta neljän minuutin pätkään 2x8mm:n kaitafilmille. Mykälle tietenkin vielä niihin aikoihin. Ainakin minun rahavaroillani ääni sai vielä olla jonkin aikaa turhaa ylellisyyttä.
Batman oli silloin lasten suosikki ja aikuisten inhokki. En usko, että tilanne on paljoakaan muuttunut vuosien vieriessä, joten ymmärsimme jo aloittaessamme, että parodia on ainut oikea muoto käsitellä kyseistä aihetta. Eipä tosin rahkeetkaan olisi riittäneet muuhun, eikä sitten ihan siihenkään. Pääasiaksi muodostui taattu kotimainen tuotantotapa, jossa tärkeintä on, että tekijöillä on hauskaa. Sen kohdan projektista hoidimme viimeisen päälle hienosti.
Käsikirjoituksen väsäsimme; Heimon 27v ja Hannun 21v voimin pikapikaa kimpassa efektejä hioen ja sitten alkoi armoton lavasteiden ja tehosteiden valmistus. Hannu teki tekstit, lavastemateriaalin ja maalasi kahdesta peltitynnyristä kokoonhitsaamani ”raketin”. Sirpa ompeli Ihmepoika-Snadin viitan ja naamion. Minun päätoimekseni tuli valmistaa savupommit ja suihkuraketit eri kohtauksiin Kahden viikon illat ja yksi viikonloppu meni näihin valmisteluihin. Sivuosanäyttelijät; Leväharjun Heikki ja Juurisen Seppo prepattiin osiinsa ja sitten koitti kuvauspäivän aamu ja kaiken piti olla valmista. Aurinkokin paistoi, niin kuin elokuvissa pitääkin.
Aamukahdeksalta sunnuntaina kalusteet, kamerat, lavasteet ja raketit pakufolkkariin. Näyttelijät samaan tavaratilaan pitelemään kiinni tarvikkeista ja yhtiömies Hannu kanssani ohjaamoon, pomojen paikalle. Keula kohti kuvauspaikkaa, Mustanmäen linnoitusaluetta, alkoi. (nyk. Mustavuori)
Perillä purimme kalustomme ja sälytimme kuorman selkäämme ja kipusimme kallioille. Olin hiljakkoin Leinosen Reiskalta ostamani Camex zoom-kameran ja entisen kolmioptiikkaisen Yashikani omistajana nyt kahden kameran loukussa ja hyödynsimme sen tässä projektissa. Arvelimme, että meillä olisi neljästä kuuteen tuntiin sopivan valoisaa aikaa koko homman kuvauksiin, joten panimme hösseliksi. Hikipäisiä nuoria miehiä sinkoili pitkin kallioita kantaen kameroita ja jalustoja, kiinnittäen lavasteita ja ripustaen nostoköysiä.
Kuvaukset alkoivat yhdellä kameralla ja kehityksen valmistuttua se huomattiin ensimmäiseksi mokaksi, kun muutamassa kohden tarkennus oli ollut pahasti pielessä. Jatkossa, kahden kameran otoksissa, ei sellaisia virheitä tietenkään ollut. No, näyttelijät näyttelivät ja kuvaajat kuvasivat, kamerat surisivat. Tarkasti laskettiin kuitenkin joka sekuntti, sillä kallista värifilmiä ei ollut hukattavaksi. Vain yksi vararulla oli mukana kahden neljän minuutin kelan lisäksi. 2x8mm:n kelahan piti vielä puolivälissä ottaa kamerasta ulos ja kääntää. Teoriassa se kävi muka valoisassakin, mutta käytännössä filmiin livahti aina virhe, jos valossa kameran avasi.
Minulla oli näihin tarkoituksiin aina mukana makuupussi, jonka uumenissa tämän vaiheen suoritin vaihtelevalla menestyksellä.
Puolilta päivin oli kiireinen, Sirpan mukaan laittama välipala, joka katosi hetkessä henkilöstön uumeniin. Sitten jatkuivat kuvaukset, joissa raketit suhisivat, jyrisivät ja räjähtelivätkin sekä savupommit toimivat upeasti.
Näyttelijöistä lavastemiehiksi muuntautuneet Heikki ja Seppo kiskoivat rakettia puuhun ja maahan aina tarpeen mukaan. Ihmepoika.Snadi pärjäsi muuten ihan hyvin ikäisekseen, paitsi joissain kohtauksissa unohti pitää naamiota kasvoillaan. Silloin kajahti aina kuin yhdestä suusta huuto: ”JARI ! NAAMARI ALAS ! ”
Taistelukohtaukset menivät hienosti yhdellä otolla ja kahdella kameralla, niinkuin kaikki muutkin, kun enempään ei ollut varaa. Raketit ja savupommit toimivat moitteetta, paitsi kerran, kun Ihmepoika heitti sellaisen rosvojen pesään. Piti heittää toinenkin, ”herätepommi”, ennenkuin alkoi tapahtua.
Aurinko alkoi kuitenkin uhkaavasti kiertyä Peruzin 10 DIN-filmin herkkyysalueen rajamaille, joten aloimme pakkailla tarvikkeistoa. Nälkäkin alkoi jo uudelleen kalvaa sydänalaa tai ainakin vatsanpohjaa ja niin tuli Sirpa-rouva lupaamiensa ruokien muodossa yllättäen meidän kaikkien mieleen. Kamat autoon ja Käätikselle. Matkalla Hanskin kanssa mietittiin vielä yhtä kohtausta, joka pitäisi kuvata Herttoniemen tai Myllypuron vesitornista alaspäin, mutta se jäi sitten tekemättä.
MUTTA HAUSKAA MEILLÄ OLI, niinkuin paremmissakin piireissä. Katsojista ei niin väliä. Juu. Sano.
Koitan laittaa rainan näytille tämän jutun yhteydessä jollekin vidioottien tuotoksia hyväksyvälle sivustolle, jos joku haluaa kurkata 40-vuoden takaisia sekoilujamme. Ei se kovasti hävetä, kun katsoin muutaman pätkän YUOTUBE:sta, pikemminkin päin vastoin. Hannua saattaa vähän hävettää. Hänellä on tuo rima noussut niin hiton ylös iän myötä. Ainakaan ei ehkä lisää CV:hensä, vaikka oli näyttelijänä, kameramiehenä ja apuohjaajana tässä tuotoksessa.
Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen
Ihmepoika Snadi eli Batman Junior. Pääosassa Jari 5v Mustavuoren linnoituskaivantojen liepeillä.