Elokuvateatteri Bio Iiris v.1960
Hannu kirjoitti 06.10.2008
Vartsikan ainut elokuvateatteri oli Bio Iiris, bussi 41A:n päätepysäkin vieressä. Nykyinen Sippolankuja päättyy kutakuinkin Bio Iiriksen tontin kohdalle Vehkalahdentietä vastapäätä. Myimme siellä urheiluseura Kontion kioskissa makeisia ja limsaa, me urheiluseura-aktiivit (Heiska ja kumppanit). Heimo hankki yleensä myytävät ja kun ei itse ehtinyt, nakitti meitä nuorempia myyntitöihin.
Sinänsä keikka ei ollut hassumpi, koska me kioskin pitäjät saimme mennä leffaan sitten ilmaiseksi. Katsoin tuohon aikaan kohtuullisen määrän elokuvia mm. Tuntemattoman sotilaan muutamaan kertaan. Leffasta piti sitten aina poistua hieman ennen väliaikaa ja loppua, jotta ehti kioskiin taas myymään. Alkupätkätkin jäivät usein väliin. Minulla on sellainen muistikuva, että homma ei ollut kovinkaan kannattavaa ja se sitten jossain vaiheessa päätettiin lopettaa. Heiska voisi muistaa tarkemmin tuon business puolen, kun oli siitä vastuussa. Maksettiinkohan myyntitilasta vielä vuokraakin, vai oliko Bio Iiriksen omistaja myös urheiluseura-aktiivi tai sponsori?
Leffateatteri oli sinänsäkin tärkeä, että sen liepeillä saattoi hengailla katsastamassa ihmisiä. Pojat lähinnä tyttäriä ja päinvastoin. Suinkaan aina ei ollut taskurahoista säästynyt leffalipun vertaa. Siinä sitten muka arvioitiin leffajulisteita, että kannattaisko tota ja tota mennä joskus katsomaan.
Kirjoitti: Hannu
Ja Heimo muistelee lisää Sirpan tuella:
Vuosi oli varmaan -60 ja vuodenaika kesänjälkeistä. Kontion hallitus oli saanut muistamamme mukaan Bio Iriksen omistajalta luvan pitää kioskia ilman korvausta, kunhan pidämme sen siistinä ja kohtuullista tarjontaa esillä. Valintamyymälä Mannoselta oli sovittu hankittavaksi kaupattavarat ja lisäbonuksena oli tietysti myyjillä oikeus katsoa elokuvat, jos kiinnosti. Meidät Sirpan kanssa patistettiin vastentahtoisesti hommaa pyörittämään, vaikka olimme jo ennestään kiinni Majan huvitoiminnassa kaulaamme myöten. No, se sujui kuitenkin näiden ahkerien apulaisten ansiosta melko hyvin varsinkin, kun tavaran noutomatka ei ollut montaa kymmentä metriä. Sensijaan ostohinnat tai siis alennukset olivat mielestäni kovin epäedulliset, mutta ymmärrän myös kauppiasta, sillä erät olivat kovin pieniä ja jonkinlainen palautusoikeuskin oli. Näiden myyjien haaliminen oli helppoa suosittuihin näytöksiin, heitä oli runsaasti tyrkyllä, mutta tuntemattomampiin kappaleisiin oli vaikea saada porukkaa. Hannun lisäksi muistimme vain silloisen Jorosen Sirkan, joka oli usein se pelastaja ja vakiapu näissä tilanteissa.
Toiminta Iiriksen kioskissa päättyi muistamamme mukaan puolessa vuodessa yhden isomman murtokeikan ja parin pienemmän kähvellyksen jälkeen, jotka veivät kioskin tuloksen pahasti miinukselle. Vakuuttaahan sitä ei kannattanut, sillä tulot eivät olisi riittäneet edes vakuutusmaksuun. Syy Iriksen oman kiskan lopettamiseen, samoinkuin myöhemmin koko teatterin, oli juuri sama eli elokuvateatterin kävijämäärät pienenivät vuosi vuodelta kunnes kannattavuus katosi. Loppuniitin antoi Iiriksen tulipalo, jonka jälkeen sen toiminta ei enää toipunut. Telkkarit vei voiton.
Bio Iriksen omistajaa emme onnistuneet muistamaan, vaikka joku hämärä muistikuva mielessä onkin.
Onko parempia muistajia ?
Kyselee Heimo.