Tämä huippusalainen resepti julkaistaan nyt (Heimon nimenomaisesta toivomuksesta) toiseen kertaan kaikkien kulinaristien iloksi. Kirjoittakaapa nyt huolella ylös, jos sivusto sattuu uudelleen kaatumaan.
Osmo-enomme oli kova kalastamaan ja usein häneltä riitti kalaa myös sukulaisille. Eräältä pyyntireissulta tullessaan hän toi köyhälle opiskelija-kummipojalleen hauen, joka painoi toista kiloa. Minulle lankesi keittiövuoro ja niin ryhdyin haukikeiton tekoon. Olin nähnyt äidin sellaista valmistavan ja usein olin sitä myös syönyt. Resepti oli periaatteessa hyvin yksinkertainen: haukea, pottuja, porkkanaa, sipulia, maitoa, maustepippuria, suolaa ja nokare voita. Päälle hienoksi leikattua ruohosipulia, jota meillä Vartsikassa kasvoi runsaasti raparperipenkin päässä. Hihat siis rullalle ja hommiin!
Sirpan muinaisesta ruuanlaitosta viisastuneena muistin perata ja suomustaa hauen. Pään heitin myös pois – en periaatteessa pidä siitä, että minua tuijotetaan, kun syön soppaa. Kuorinpa pottuja saman tien kunnolla, kun oli niin iso hauki, porkkanoita ja sipulia myös. Mustia pilviä alkoi kasaantua kokkipojan taivaalle vasta, kun ilmeni, että huushollissa oli vain kahden ja puolen litran kattila. Potut, porkkanat ja sipulit mahtuivat siihen kyllä mainiosti kiehumaan, mutta ei enää se hiivatin hauki. Kun en muutakaan voinut, nostelin muutaman jo puolikypsän potun lautaselle ja laitoin hauen niiden tilalle keittymään.
Kattila oli täynnä kuin Vartsikan bussi ruuhka-aikaan; tuskallista oli myös paimentaa keittoa kiehumasta ympäri hellaa – tai keittolevyhän meillä vain oli. Lopulta oli kuitenkin pakko vähentää vesilientä kattilasta ja nostella lisää perunoita lautaselle, jotta maitoa saatiin mahtumaan mukaan – edes nimeksi ja värin vuoksi. Kun keitto alkoi
valmistua, kipinkapin pihalle sipulia hakemaan, sitten vain nokare voita ja voilà – soppa oli siinä!
Makutesteissä keittoni ei oikein pärjännyt. Kaikesta ponnistelustani ja paimentamisestani huolimatta siinä oli sangen niukasti sekä lientä että makua, eli keitto oli pääasiassa kuivaa pottua ja kalaa. Vaatimattomasti sanottuna, jopa reilusti kalaa. Entä sitten – eikös sen pitänyt kalasoppaa ollakin? Tästä, noin vuonna 1970 valmistuneesta haukikeitosta, olen saanut sittemmin Aikulta kuulla aina näihin päiviin asti. Hyvää ruokahalua siis, kaikille hauen ystäville!
Muisteli Hannu Kuukkanen
Masterchef Kuukkanen odottelee haukikeittoinspiraatiota ja 2,5 litran kattila haukikeittoa. Keittolevyä jännittää mitä tuleman pitää. Näyttämönä on ensiasuntomme keittiö Käätypolku 7.
Aikun haamu käväisi etiäisenomaisesti työmatkalta tarkistamassa tilanteen, koska pahaa painajaista tulevista ravitsemusasioista oli ennalta nähty. Hannulle painajaiset olivat vasta tulossa.
