Mehevimmät jutut paikkakunnalla kulkevat aina juoruina.
Voin hyvin kertoa erään niistä jonka taustat hyvin tunnen, koska se koski minua.
Kuljin Käätypolkua kun eräs tuttu vanhempi henkilö kohtasi minut tiellä, nimetään hänet vaikkapa henkilö N:äksi, jotta ei aiheuteta mihinkään suuntaan tarpeettomia paineita. N oli maistissa ja hyvällä tuulella. Ääntä madaltaen N sitten supsutti olkapäästä tukea pidellen korvaani: ”Katsos kun on kaksi tervettä nuorta ihmistä, niin sattuuhan sitä vahinkoja”. ”Ei sinun, kuule Hannu tarvitse mennä sen teidän yläkerran tytön kanssa naimisiin, vaikka vahinko on käynytkin. Se on, katsos aikuinen ja sinä alaikäinen”.
Olin Hoo Moilasena. En edes älynnyt vastata N:lle mitään. Jatkoin vain matkaa hämilläni.
Tapauksella oli taustansa, koska yläkerrassamme Käätypolku 8:ssa asui kaksi sukulaistytärtä joista toinen oli raskaana. Ei tosin minulle. Ajattelin kuinka kylän asujamiston silmissä tuollainen, helppo ja suoraviivainen yhtälö oli aina enemmän kuin todennäköinen. Jos tyttö ei ole naimisissa ja samaa taloa asuu siitosikäinen nuori orhi, eipä siinä monimutkaisempia yhteyksiä asialle tarvitse ryhtyä edes pohtimaan 1+1=3.
Asia ei minua mitenkään haitannut. Juorun kertoja oli päissään ja tuskin olisi edes muistanut, jos olisin selvittänyt asian todellista laitaa, tai sitten hän ei olisi minua uskonut kuitenkaan.
Jos jollakulla muulla tietolähteellä – jolta N oli mahdollisesti asiaa kuullut tai keskustellut – oli samanlaisia epäilyksiä, enpä olisi mahtanut sillekään mitään. Jotain hupiahan kylällä aina piti olla.
Mäkisellä oli kaiketi vastaavanlainen tilanne ainakin kylällä liikkuneiden juttujen kannalta. Mikä ikinä totuus siellä sitten oli ei vavannut minua myöskään. Omiapahan olivat ihmisten asiat.
En kantanut koskaan N:lle asiasta kaunaa. Sehän ei ollut N:n vika. N oli vain ainut joka ”kyläjuorun” minulle sitten paljasti ”heikkona” hetkenään. Hyvä, että tulin tietoiseksi asiasta, ettei pelkästään takana päin juoruiltu.
