M kertoi erään epämiellyttävän tilanteen Kontulan muuntajalta.
Olimme siellä leikkimässä ”kymmentä tikkua”, ”vinkkiä” tai jotain vastaavaa. Leikin tiimellyksessä joukko isompia poika kävi käsiksi M:iin, koska halusivat kuulemma varmistaa, että M:n paidan alla ei ollut toppauksia.
Muistan itse tilanteen erittäin hyvin. Tuolloisella lapsen naiivilla elämänkokemuksellani siinä ei ollut mitään normaalista ”poikien vallattomuudesta” poikkeavaa mutta jälkeen päin olen monasti ajatellut, kuinka nöyryyttävä ja tuskallinen tuo tilanne M:lle varmasti oli. Se oli yksilön koskemattomuuden loukkaus. Itseasiassa henkinen raiskaus jos karkeasti asia halutaan ilmaista. Kuten sanonta kuuluu, joukossa tyhmyys niin helposti tiivistyy.
M huusi ja kirkui ja vieressä seisonut ystävätär vain seisoi, tulematta apuun. Toisaalta tytön sekaantuminen tilanteeseen olisi saattanut tuottaa toisenkin ”uhrin”. J. M:n veli, oli raivoissaan ja repi ja potki M:n kimpussa olevia isompia poikia. Ylivoima oli kuitenkin musertava.
Leikin ja toden rajaa pitäisi osata seurata tarkasti ja pitäytyä kohtuuden paremmalla puolella.
Nyt vuosia jälkeenpäin, M osasi tapahtumalle jo nauraa mutta tuskinpa tapahtuman hetkellä nauratti ja henkisten traumojen parantelu on saattanut ottaa runsaasti aikaa. Myös asiaan osallistuneet pojat ovat kasvaneet miehiksi ja ymmärtävät nyt tekonsa mahdolliset seuraukset, joita lapsina ei tullut lainkaan ajatelleeksi.
M:n tarinan, tämän päivän pojille varoitukseksi, kirjoitti muistiin ja kommentoi: Hannu