Pihakaivon puhdistusta
Kun tuo os. Tirkkosen Riitta taas muistutti, niin minullekin mieleeni eräs tapaus, jossa jouduin Käätis 8:n kaivopuhdistushommiin ehkä v.-56. Olin 15v. Kaivomme oli pikkuhiljaa täyttynyt mudasta ja hiesusta niin, että vesitila alkoi olla huolestuttavan pieni. Meillä oli alusta asti taloa rakennettaessa vedetty vesijohdot kaivosta taloon silloin -53, ja vesi olikin ihan hyvää, mutta vuoden parin välein kaivo piti puhdistaa ja tällä kertaa isä-Vili oli päättänyt myös syventää sitä. Hän oli rakentanut tukevan kolmijalan kaivon yläpuolelle ja siitä riippumaan taljan, jolla sitten uusi betoninen kaivonrengas nostettiin paikalleen ja tiivistettiin bitumilla. Minun tehtäväni oli sitten kavuta kaivoon sinne asetettuja tikkaita pitkin ja kun tikkaat oli nostettu pois, niin ämpäri alas ja mutaa ja hiekkaa käsin tai lapiolla ämpäriin. Isäukko veti ämpärin ylös, tyhjensi sen ja laski takaisin alas. Aina, kun sain alimman renkaan alle hieman tilaa, niin isäukko löi puisella juntalla ylintä rengasta, jotta renkaat painuisivat alemmas. Olimme edenneet lähes tarvittavan renkaan mitan, kun tunsin kaivaessani kovempaa ainesta pohjassa ja huutelin ylös, että täällä tuntuu nyt jo sorapohja ja olisiko se suoni näillä main. Isäukko löi vielä muutaman iskun ja sitten kuului humahdus kaivon seinämistä. Olin mutamassa sekunnissa vyötäisiäni myöten savisessa vedessä ja saappaat olivat juuttuneet pohjaan niin, etten saanut niitä irti, vaan jouduin jättämään ne kaivoon isän laskettua tikkaat. Sain kiskoa pitkään ja hartaasti ennenkuin sain jalkani irti niistä ja pääsin ylös jääkylmästä vedestä. Sitten homma alkoi alusta: isäukko lappoi vettä pois, junttasi renkaita ja minä kaivoin savea ja mutaa pohjalta, mutta tällä kertaa ei menty enää niin syvälle, vaan homma jätettiin kesken, kunnes saatiin tilattua kuorma merihiekkaa kaivon renkaiden ulkopuolelle, sillä pintamaa alkoi vaipua uhkaavasti renkaiden ulkopuolelta sen romahduksen seurauksena. (Merihiekkaa käytettiin pintavesien suodattamiseen renkaiden ulkopuolella.) Saappaani sain kuitenkin pelastettua.
Omalla tontillamme Käätypolku 11:ssä kaivo oli osunut niin hyvään suoneen, että keväisin pyrki juoksemaan yli ylimmän renkaan reunan. Huono puoli oli rusehtava vesi, jota piti alumiinisulfaatilla kirkastaa aika ajoin.
Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen Käätis 8:sta ja myöhemmin 11:sta