SP2, Tiilaksen talossa 1964
Vuosi oli 1964, kun silmiini osui ” Vuokrataan”- ilmoitus silloisen Vartiokylän postin ja apteekin alapuolella, Tiilaksen ”liiketalon” ikkunassa. Siitä oli tekstiilimyymälä lopettanut ja nyt oli tila vapaana. Marssin talon takapuolelle, jossa omistajat asuivat ja kyselin vuokraehtoja. Nämä saatuani kävin pikaisen neuvottelun perhepiirissä eli Sirpa-vaimoni kanssa ja niin T:mi H.Kuukkanen päätti vuokrata tilan ainakin puoleksi vuodeksi. Saimme tukkuliikkeiltä myyntitiliin muutamia yksittäisiä koneita ja loput eli pikkutarvikkeet kylmästi laskuun ja toiveena, että saisimme rahat kasaan laskujen erääntyessä. Usein pitikin tehdä paikalliseen PYP- pankkiin vekseli (pitkä paperi) eli sen aikainen pikalaina. Niihin piti saada jonkun hyväuskoisen ja hyvätapaisen sukulaisen nimi vielä takaajaksi alle, jos toivoi pankkiirin sillä rahaa antavan.
Myymälässä oli hyvät hyllyt ennestään, mutta lisää tarvittiin. Rahaa ei siis ollut, joten selkänahasta sitten vaan. Hobby-Hall oli juuri aloittanut ja sieltä ostin Skill- merkkisen käsisirkkelisarjan eli porakone erilaisin lisälaittein (joka porakone oli minulla jäljellä vielä muutama vuosi sitten). Sillä sirkkelillä halkaisin Hannun avustamana useamman kymmenen metriä isäukon rakennustöistä perittyjä koolinkeja hyllynkannattimiksi ja pystypuiksi. Halvinta valkoista lateksimaalia runsaasti päälle ja ihan käyttökelpoisia myymälähyllymetrejä syntyi lastulevyillä katettuna. Alussa, kun tavaraa oli vähän, pidimme myymälähyllyissä myös tyhjät pakkauslaatikot. Ihan vain näön vuoksi ja hyllyjen täytteenä.
Myymälän perustamisessa tarvitsin monenlaista ”ammattiapua” ja koska lapsuudenystäväni, Mäkisen Pasi, oli ollut useina kesinä Töölöläisessä radioliikkeessä kesäapulaisena vuodesta -56, oli hän tehtävään mitä soveliain. Pasi muunmuassa selvitti muutaman huijaustapauksen ja opetti myös paljastamaan osamaksuhuijarit. Hänelle osui myös kyseenalainen kunnia kuljettaa kovasti flunssakuumeinen ja Romcassiksella lääkitty ja hieman tuoksahtava huoltomies Kuukkanen korjauskeikalle, kun oli pakko saada pari telkkua vielä iltayöstä Puotilassa kuntoon. Itsepähän oli aiheuttanut. Mitäs tarjosi. Mutta telkut tuli kuntoon ja se oli pääasia.
Louhiston Pyry oli kait armeijassa, koska tarvitsimme syksyllä myyjää liikkeeseen Pasin koulun alettua ja sellaiseksi löytyi muutaman tutun kautta eräs nuori kaveri Kalliosta. Hän oli ollut pari kesää sähköliikkeessä apulaisena ja tunsi kohtuullisesti alaa. Yritys pyöri sitten kohtalaisesti muutaman kuukauden, kunnes huomasin, että tulot alkoivat huveta. En heti osannut ruveta tivaamaan myyjäparalta syytä moiseen, mutta sitten sattui tapaus, että asiakas ilmoitti huoltokäyntini yhteydessä ostaneensa pienen sievän valaisimen myymälästämme. Hän olisi halunnut vaihtaa toisen väriseen ja lupasin selvittää tukusta mitä olisi tarjolla. Menin illalla vielä myymälään ja katsoin kassanauhasta, löytyisikö tyyppinimeä ja millä hintaa valaisin oli myyty. Ei löytynyt kuittia. Soitin siltä istumalta kaverilleni Pasille ja kerroin murheeni. Mietimme, miten todistaisin varkaudet tai kavalluksen, koska tämä yksi tapaus kuittaantuisi helposti vahingoksi. Päädyimme pikaiseen inventaarioon viikonlopun aikana, kun tavaraa oli kuitenkin vielä suhteellisen vähän ja lauantai vilkkain päivä. Perjantai- iltana inventoimme ensin ja sitten lauantai-iltana uudelleen. Hävikkiä oli liki parisataa markkaa ja muutama selvästi osoitettava pientavarakin puuttui. Maanantaina kaverin tullessa töihin selitin mitä olimme tehneet ja mihin tulokseen tulleet. Kaveri alkoi itkua vääntäen pyytelemään, etten ilmoittaisi poliisille, kun hänellä on vaimo pieni lapsi huollettavina ja joku vanha juttu vielä ”pohjilla”. En ilmoittanut kuin kaverin välittäneelle tutulle rouvalle, että pitäisi silmällä sukulaispoikaansa.
Meidän muutettuamme, noin vuotta myöhemmin bussi 95:n päätepysäkillä olevaan Isakovin ”liikekiinteistöön” eli n.k. ”Sibakoffin Baarin” -taloon, Tiilaksen kiinteistössä aloitti taloustavaraliike joka meni vuodessa konkurssiin. Sääli. Omistajarouva oli tosi mukava ja yritteliäs, mutta Vartiokylä oli ehkä markkina- alueena yritykselle liian pieni.
Tämä silloinen Tiilaksen talo on paikallaan vieläkin. Väri on vain vaihtunut kauniin punaiseksi ja käyttötarkoituskin kokonaan asunnoksi.
Kirjoitti Heimo Kuukkanen
Tässä edelleen Uuden Porvoontien varreella olevassa talossa aloitti Tmi H.Kuukkanen eli nyk.Sähköpuoti 1964. Nykyisin talo on kokonaan asuntona, (jos on ollenkaan?) Näyteikkuna oli jäljellä ja väri oli muuttunut keltaisesta punaiseksi. Kuva on vuodelta 1990.