6. Lännenmies ja kuudestilaukeavat
Harrastelusarjassa tussarit, oli ollut pieni tauko ja Rakettiremppalaisten kiinnostus oli suuntautunut uusiin kohteisiin. Kostia oli alkanut kiinnostaa tytöt (yök) ja Seppo präkäsi Leydenpullojen ja plasmapurkausten kanssa suurjännite- induktorillaan. Minulla oli menossa radio- ja sähkötekniset harrastukset, mutta niiden kohdalla tuli vastaan usein kiusallinen rahapula. Muistin sitten pari keskeneräistä tussaria ja laitoin ne kuntoon. Ne eivät sellaisenaan enää oikein innostaneet, joten mietin miten niitä parantelisin. Sitten keksin; niihin pitää tehdä liipaisimet ja iskurit niinkuin revolvereissa lännenmiehillä. Kyselin Seppoa kehittelytiimiin, mutta ei hän innostunut ja arveli ettei se kumminkaan onnistuisi. Tuollainen suhtautuminen ideoihini oli kuin heittäisi bensaa liekkeihin, minähän tekisin sen itse. Ja teinkin. Parin viikon kuluttua minulla oli kaksi pitkäpiippuista tussari- ”Coltia” vyölleni sidotuissa nahkaisissa polkupyörän työkalutaskuissa, jotka omasta mielestäni erehdyttävästi muistuttivat revolverikoteloita.
Lähdin iltahämärissä nahkarotsi päällä ja tussarit lonkilla Häkkisille näyttääkseni Sepolle, mutta se onneton ei päässyt ulos, kun oli läksyt tekemättä ja huomenna kokeet. Hän tiesi kuitenkin, että Kosa on Friströmin ladolla, Kiviportintien varrella, tyttöjä vikittelemässä. Siis sinne. Päästyäni Kiviportintiellä ladon kohdalle, sieltä kuuluikin tyttöjen kiherrystä ja muutaman pojankin ääni, josta päättelin, että porukkaa on enemmältikin. Mieleeni pälähti pirullinen tuuma esitellä uusia tussareitani Kosalle ja vähän muillekin ja ampua pamautin pari piipullista ladon päätyyn.
Ensin sieltä kuului kirkaisuja ja sitten oli hetken aivan kuolemanhiljaista. Latailin odotellessani tussarit ja kohta ilmestyi Hekan pää varovasti nurkan takaa: ”Ai, se on Heiska, mitä h-ttiä sä täällä paukuttelet?” ”Esittelen uusia kuudestilaukeaviani”, sanoin ja ammuin taas molemmat piiput ladon päätyyn. ”Käske se Kosa tänne ulos katsomaan”, huusin perään , kun Hekan pää hävisi nurkalta. ”Ei tussari voi olla kuudestilaukeava”, huusi Heka nurkalta. ”Nää on” huusin takaisin ja ammuin taas. ”Hitto, sillä on kuudestilaukeavat tussarit” kähisi Heka ladon sisällä oleville. ”Joo, ja toi pääty on kohta ihan seulana. Katulampun valo näkyy jo sisään”, kähisi joku ladossa. Olin jo ladannut neljännet panokset piippuihin, kun naapuristossa alkoi ikkunoita avautua ja kuulua myös huutelua, että mikäs sota se on menossa ja pitääkö soittaa poliisit. Ei tarvinnut. Minä hävisin yöhön pitkin pellon ojia purolle päin ja näytti siellä pinkovan edellä yksi ladossa olleista tyttölapsistakin, mutta annoin mennä, alamittainen oli. Lato kuului kaikkineenkin tyhjentyneen porukasta sekunneissa.
Kosa oli huomispäivänä vaisun oloinen, mutta kyseli kumminkin kohteliaana miehenä tussareitten kuudesti laukeamisesta. Kerroin, että tein yhdistelmälatauksen, jossa ruuti ja haulit oli yhtenäisessä paketissa ja ladatessa vain painoin ne putkeen, nauhanalli puoli senttiä eteen ja taas paukkui iskurin iskiessä sankkireikään. Latausaika alle kymmenen sekuntia. Kuudestilaukeavat ne oli siitä syystä, ettei minulla ollut valmiina enempää panoksia. Kosa ihmetteli innostumatta hetken ja sanoi, että saat kuulemma nenäsi tosi kipeäksi muutamilta kylän pojilta, kun osuvat kohdalle. No, minä siihen, että ”kerro kavereille, että kuljen tässä muutaman ajan tussari povessa ladattuna terotetulla täyteisellä ja parempi, kun väistävät”. En nähnyt Hekaa ja kumppaneita lähes vuoteen, mutta nenäni tuli aikanaan kipeäksi ja se on taas oma tarinansa.
Kirjoitteli, Heiska
Suomennoksia: Tussari = omatekoinen ruutiase. Heka = Heikki Helenius (ex). Täyteinen = umpiluoti, ei siis haulipanos.
”Kuudestilaukeavan” replika vm.-55 ilman iskurijärjestelmää. En suosittele nykytiedoillani moisen kokeilua.