Alkuaherrusta Huhtasuontie ysissä -69
Huhtasuontie (Huhtis) 9 Vartiokylässä oli tien viimeinen tontti suuren kuusen juurella. Rauhallinen tienpätkä kasvattaa kasvavaa perhettä ja mukavia naapureita löytyi sieltäkin. Ensimmäisenä oli entisen työkaverini, Kiikan Voiton perhe ja pian tutustuttiin muihinkin. Tonttia oli saman verran kuin Käätypolullakin, mutta talo oli kuin ”linna” edelliseen verrattuna. Käätiksen mökin kokonaispinta-ala oli n.50m2 saunoineen liitereineen ja tämän 150m2, koska tämä olikin kolmikerroksinen, kun laski kellarin ja vintin laipiot mukaan. (Pöllöjä Huhtasuontiellä- tarinassani talo muuttuu nelikerroksiseksi, uskokaa tai älkää) Lisänä oli vielä yhdistetyn sauna- autotalli- liiterin tilat yhteensä n.25m2 plus avovintti siinäkin.
Muuton jälkeen alkoi jatkuvien remonttien arki (siis pitkän työpäivän jälkeen). Kylmä vesi tuli nyt keittiön kraanasta, mutta likavesi piti täälläkin kantaa ulos. Kasvimaalle tai ojaan: likaiset talousvedet kasvimaalle ja puhtaammat pesuvedet ojaan. Puita pilkottiin ja kannettiin sisään keittiön lieteen, yläkerran Porin Mattiin ja saunalle. Öljyä piti ladata öljykamiinaan ja pihasaunan pata piti lämmittää kuumaa vettä saadakseen useamman kerran viikossa. Puutarhaa ja kasvimaata oli tälläkin tontilla sen verran kun jaksoi hoitaa. Ei tullut aika pitkäksi Sirpa- vaimolle kahden lapsen kanssa. Hänhän kävi usein myös päivisin muutaman tunnin auttamassa sähköliikkeessämme pienemmän nukkuessa ja isomman ollessa päiväkerhossa. Polttopuuhuolto oli tietysti minun vastuullani ja sitä varten keräsin ympäristön firmoilta pakkauslautaa ja muuta jätepuuta ja kaadoin muutaman lahovikaisen koivun omastakin pihasta kuivumaan. En muista eläessäni ostaneeni yhtään klapia, niin paljon mielestäni niitä pyörii hukkateillä pitkin ojanvarsia ja kaatopaikkoja. Sieltä Ummeljoentien ja Kukkaniityntien silloiselta joutomaalta taisimme kerätä suurimmat saaliit, kun lähitalojen asukkaat ja kaupungin työntekijät veivät sinne raivaamiaan puita, pensaita ja juurakoita. Myös naapureilta kaatamani puut sain omaan käyttöömme.
Taloa ehostettiin oman maun mukaan hieman pintaremonttia tehden, mutta isommat työt jäivät ensi kesään. Ulkoseiniin tosin asensin puolen tuuman Styrox-levyn lisäeristeeksi sisäpuolelle laittamani lastulevyn alle. Kellarissa oli maalattia, joka heikensi huomattavasti sen käyttömahdollisuuksia. Sinne tuli lisäksi syksyin ja keväin sade- ja sulavedet sisään kallion halkeamia myöten. Mittailin sitä aikani ja arvelin saavani käsipelillä muutaman kallion kohouman hakattua pohjalta törröttämästä. Yhdestä nurkasta se onnistuikin yli odotusten, mutta aivan keskellä käytävän paikkaa oli umpikova kivikupu. Hakkasin sitä pari iltaa (lue: iltayötä) ja lopuksi päätin porata reiän ja istuttaa siihen pienen pätkän dynamiittia. Reikä oli mielestäni kuitenkin hieman matala, joten pistin siihen tueksi rautakangen pystyyn ja kahvapään reikään. Vanhat matot ja erilainen lankkutavara autonrenkaitten lisäksi toimi täkkäyksinä (räjäytyssuojina). Kaikki ikkunat ja ovet auki ja sähköä nalliin. Iso PANG ja pölyn haihduttua menin tuloksia ihmettelemään. Kanki törrötti nyt tukevasti kellarin katossa kattolaudan puhkaisseena, mutta kallion laki oli tasainen niinkuin pitikin. Kaivoin vielä kellarin matalimpaan kohtaan puoli metriä syvän pumppukaivon paikan josta mahdolliset tulvavedet saisi pumpattua pois. Tasoituksen jälkeen seuraavana vaiheena oli tilata betonia lattiavaluun. Sirpan eno, Topi Leväharju, ajoi betoniautoa ja lupasi toimittaa tavaran edullisesti henkilökunnan hinnalla. Ehdotti kuitenkin kalliimman vaihtoehdon eli vesitiiviin betonin käyttämistä, kun oli noita tulvavesiongelmia. Niin tehtiin ja satsi tuli tietysti keskellä päivää ja piti tulla kesken firman töiden sitä levittämään. Betonia tuli sitten kellarin ikkunan täydeltä torvesta lattialle ja minä huhkin lapion ja levittimen kanssa saappaanvarret puoliväliin betonivellissä. Topi sitten lähtiessään huikkasi, että pidä sitten kiirettä, kun tämä laatu kovettuu parissa- kolmessa tunnissa. Viisikymmentä neliötä lattiaa kaatoineen, tiivistämisineen ja sliippaamisineen siinä ajassa ensikertalaiselta harrastelijalta sai hien juoksemaan noroina eikä kahvitauoista puhettakaan. Kaksi tulitikulla tulpattavaa reikää ainoastaan löytyi syksyn sateilla ulko- oven edustalta. Siitä olinkin sitten niin rinta rottingilla lopun vuotta.
Kirjoitteli, Heimo Kuukkanen
Uudessa kodissa. Sirpa, Jyry ja Soikka
Huhtis 9 alkuperäisessä värissään talvisessa ilta-auringossa. Kuva on -75 jälkeen, muistelen.
Huhtis 9:n sauna-autotalli-liiteri yhdistelmä. Tässä vaiheessa katon bitumihuopa ja takapuolen ränni on jo uusittu ”Mustan Saaran” määräyksestä. Vuosi ehkä -80. Katolla näkyvä luukku oli saunan vintin ilmanvaihtoa varten kesäkuumilla, kun lapset leikkivät siellä.