Juhanin ja Ari mopoineen. Ollaan ilmeisesti krossailemassa Vuorion takaisella suopellolla taloista päätellen. Kuva Riitta Tirkkosen albumista. Kuvaaja saattaisi olla Kari, jolla oli muistaakseni myös mopo noihin aikoihin (Hannun kommentti).
Tuossa v.2009 viettämässämme WWT-iltapäivässä tarinoivat Kairavuon sisarukset velipoika Jussin tempauksista 60-luvulla. Tämän tarinan kohdalla kävi kuulemani mukaan niin, että mopojen korjailusta innostuneelta Jussilta karkasi joissakin väleissä mopo käsistä niinkuin meiltä muiltakin aika-ajoin siihen aikaan. Jaa… ja ehkä joskus myöhemminkin.
Jussi oli kesätöissä raksalla v.-62 hankkinut moporahat ja lähtenyt isänsä kanssa ostoksille Helsinkiin, Helsinginkadun Hellbergille. Nopean päätöksen ja lyhyen tinkimisen jälkeen rahat tiskille ja mopo kadulle. Isä Kairavuolla oli siihen aikaan autona Moskwitz 407 malli Skandinavia ja eihän mopo sinne mahtunut. Sanoi sitten isälleen, että kyllä hän kotiin löytää ja osaan ajaa, kun oli monet kerrat seurannut läheltä Kari Tirkkosen ajoa. Kesä ajettiin ja syksyllä Solifer Thomos mopo 49cc piti viedä talviteloille pihasta pilaantumasta. Kellarin ollessa tupaten täynnä muuta tavaraa ja liian hämäräkin tarkkuutta vaativiin toimiin, Jussi ratkaisi asian kantamalla mopon yläkertaan, omaan huoneeseensa.
Talviteloille asetettavat moottorikäyttöiset laitteet kun on hyvä huoltaa perusteellisesti ja muutenkin omistajan on hyvä tietää mitä ne ovat syöneet. Jussi päätti selvittää asian purkamalla mopon alkuaineiksi huoneensa lattialle. Voitte arvata äidin ilmeen ja hetkeksi päälle iskeneen sanattomuuden, kun hän astui seuraavan kerran tuohon huoneeseen. No, sanattomuus katosi hetkessä ja sen korvasi falsettiin kohonnut ääni ja tuli kuuleman mukaan seasta ihan selviä sanojakin. Tulvan laannuttua hän sai kysyttyä Jussilta, että MIKSI? ja Jussi kertoi halunneensa katsoa mitä mopo oli syönyt. Paljon oli syönnyt.
Seuraava sydänkohtaus oli äidillä ja sisarillakin seuraavana keväänä lähellä, kun Jussi mopon koottuaan polkaisi sen käyntiin yläkerran huoneessaan. Olisiko ollut vielä pakoputkikin irti tuossa vaiheessa? Ja taas tuli huutoa ihan tyhjän tähden; pitihän se testata ennen ulos viemistä ja työkalujen pois korjaamista.
Mopo oli nyt hyvässä kunnossa ja kaikin puolin viimeistelty. Ihastusta herätti muunmuassa huippuhieno turkispäälysteinen satula. Jussin äidistäkin se oli todella tyylikäs, kunnes hänen silmänsä osuivat vintissä säilyttämäänsä kelsiturkkiin. Mitä ihmettä? Sen selkäpuolelta puuttui suuri, soikea, pitkulainen pala. Jussin mopon satulan päällysteen arvoitus alkoi ratketa ja niin oli ratketa myös äitinsä. Pölyn laskeuduttua Jussi pääsi selittämään, että turkkihan on roikkunut vuosia ihan käyttämättömänä vintissä. Aivan turhan panttina.
Kirjoitteli: Jussin, Milin ja Malin puolesta ja muisteluista, Heimo