Vilhusen Pekka, Tirkkosen Kari ja minä (ainakin, saattaa olla, että mukana oli Kinnarin Esko ja Leokin?) rakensimme puumajoja, eli Käätypolun laakson puronvarsilepikkoon, kolme tai neljä puuta yhdistäviä lautamajoja. Meillä oli, muistaakseni Pekan kanssa, korkeimmalla oleva maja mutta Karilla oli taas komein maja. Se oli melkein kuin pieni mökki. Se kesti myös pitkään melko hyvässä kunnossa ja leikimme siellä usein. Sen seinät oli vuorattu lehdillä lämpimäksi ja katto piti vettä. En muista oliko se vanerilevystä vaiko peräti kattohuopaa.
Puumajoja rakennettiin myös metsään. Muistan yhden rakennelman Etukaltsin alla olevalla kapealla metsäkaistaleella. Olimme siellä Pekan kanssa redulla. Olimme käyneet Kyllösen kaupalla ostamassa keksejä ja karkkeja ja istuimme siellä kuusipuussa niitä syöden. Koija taisi olla pelkästään lava ilman seiniä ja kattoa.
Samalle alueelle rakensimme Pekan kanssa myös maanalaisen koijan. Sinne johti pohjattomasta tynnyristä tehty sisäänkäynti. Itse koija oli vuorattu kuusenhavuilla ja katettu laudoilla, kuusenhavuilla ja turpeilla. Kämppä oli melko kostea aikaa myöten ja jäi rappiolle. Sinne rakennettiin pari muutakin maakoijaa. Muistaakseni samaa porukkaa oli paikalla kuin puukoijienkin työmaalla. Sen verran ainakin maakoijista koitui hyötyä, että koijan muinaisella rauniolla kasvoi jälkiaikoina korvasieniä. Kosti ja Seppo olivat tehneet kiviseinäisen koijan Takakaltsin takaiseen metsään. Aika ovelaan paikkaan. Sitä ei tahtonut huomata kauempaa lainkaan. Siellä oli poikien ruutikätkö jossain vaiheessa. Tästä Heimo kertoo enemmän ”Inkkarien kohtaaminen” jutussaan.
Kirjoitti: Hannu Kuukkanen
Tämän nykyisen aidan takana näkyvällä kallionkielekkeellä sijaitsi ”ruutiukkojen”, kiviperustainen maja.
Maja oli kuusenhavuilla katettu ja upposi erinomaisesti maisemaan.
