Malmin ampumarata ja se harjoitusalue, missä kävi maastoharjoituksissa sotaväki Santiksesta. Siellä oli myös ehtymätön aarrearkku. Harjoitusten jäljiltä sinne maastoon oli jäänyt hirveesti erilaisia ammuksia, paukkupatruunoita ja savurasioita ja paukkukäsikranaatteja. Niitä kerättiin sieltä. Se oli hyvin tärkeä harrastus. Nokka maassa kuljettiin, kerättiin niitä ja otettiin ruudit huolellisesti talteen. Niistä rakennettiin jos jonkin näköisiä paukkuja ja pommeja. Täytyy ihmetellä mikä luojan varjelus meillä oli, kun kukaan meidän porukasta ei menettänyt yhtään sormea tai silmää. En tiedä mikä meitä varjeli. Näin vaan oli.
Sitten meitä siellä ampumaradalla kovasti kiinnosti semmonen paikka kun siinä ampumaradan reunalla oli kaksi suurta makasiinia, varastorakennusta, 50 metriä pitkät ja niissä oli isot liukuovet edessä. Aina silloin tällöin siihen ajoi kuorma-auto eteen ja siihen lastattiin jotain tai sinne sisään vietiin ja meidän mielikuvitusta kovasti kiusasi, että mitä, mitä tuolla sisällä on. Mitä ihmettä?
Ei voida varsinaisesti sanoa että me oltais murtauduttu sinne sisään, koska ei tarvinnut murtaa mitään rikki. Havaittiin, että sielä liukuovien alla oli hyvinkin ton verran (20 – 30 cm) semmosta tyhjää tilaa. Sieltä pääsi pikkupojat hyvin luikertelemaan sisään. Mentiin sitten, luikerreltiin sisään. Silmät auki, ja kun tottu sitten siihen pimeään, jumakauta mikä aarrepaikka tää on. Ihme paikka. Se oli täynnä mitä kiehtovinta tavaraa ja välineistöä.
Kaikki meidän leikit oli, tai pikkupojilla oli, erilaista sotaleikkiä. Siellä oli valtava määrä sotilasrekvisiittaa. Sotilasasuja, kypäriä, kenttälapioita, reppuja, leipälaukkuja, pusakoita, saappaita; kaikkea tämmöstä. Se oli Fennada Filmin rekvisiittavarasto – kulissi ja rekvisiitta varasto. Sielä oli Tuntemattoman sotilaan koko rekvisiitta. Ne oli Tuntemattoman sotilaan kamat.
Noh. Niitä sitten jonkunverran tarttu sit matkaan ja niin… itse asiassa… jos oikein tarkkaan muistan, tätä rikosta lieventääkseni, oli käynnyt kyllä sillä lailla meille jo aikaisemmin, että me oltiin yhden ketunpesän kimpussa siellä ampumarata-alueella. Louhikossa oli ketunpesä ja sitä kaivettiin ja tutkittiin ja sillon me sieltä pesästä vedettiin esille semmonen sininen hännystakki. Niinku frakin takki. Sellaset hännykset ja sininen ja tossa edessä menee sellaset luurankokuviot. Ihmeteltiin sitä ja sit sieltä alko löytyä muutakin. Sit sieltä alkoi löytyä suomalasia harmaitakin sotilasasusteita. Joku oli sielä aikaisemminkin tunkenut sellasia ketunkoloon. Ne oli Sven Dufan, elokuvan puvustoa. Ja kohta oli joka jätkällä sininen hännystakki leikeissämme.
Sieltä löytyi kaikkea muutakin. Kiinnitti huomiota suuri joukko, hevos-, ja isvossikkavaunuja. Hienoja, komeata tekoa. Aitoja oikeita. Nehän muuttu meidän leikeissä heti paikalla villin lännen postivaunuiksi. Ei me niitä sieltä ulos roudattu sieltä varastossa. Siellä me leikittiin. Osoittautui sittemmin, että ne oli vaunut elokuvasta Munkkiniemen kreivi, nämä vaunut.
Kaiken huippu oli, kun me löydettiin semmonen, ton korkunen (pari metriä) paperimassasta tehty Justiina. Elokuvasta Pekka ja Pätkä puistotäteinä. Siinä vissiin paljastettiin semmonen Justiina patsas.
Muistatteko missä käytiin katsomassa Pekka ja Pätkä puistotäteinä? Bio-Iiriksessä.
Tällaisena muista lapsuuteni Vartsikassa.
tarinoi Martti Backman WWT-illassa. Tarinan purki videolta puhekielisenä Hannu Kuukkanen
