Musiikkitarjontaa Käätypolulla
Ensimmäinen huomionarvoinen musiikillinen tapahtuma Käätypolulla oli, kun Kotamiehen perheen tyttäret 1955 kieppeillä nostivat radionsa tienpuoleiselle ikkunalle ja antoivat tulla täysillä Mambo Italianoa. Pelkkä soittaminen ei pian heillekään riittänyt vaan saimme seurata pikkuhiljaa neitien paranevia tanssinäytöksiä. Me pojat vaivihkaa tieteskin, mutta lähikulmien pikkutytöt uskalsivat lähemmäksikin. Tuo Bob Merrillin ja Rosemary Clooneyn kappale sai aikanaan kultalevyn ja Olavi Virta levytti kappaleen samana vuonna, kun tuo Bobin ja Rosemaryn esittämä levy julkaistiin Suomessa.
Tuo Kotamiehen perheen tyttärien trendin aloitus poiki lukuisia muita julkisoittoja pihapiireissä ja aiheuttipa pientä kränääkin muutaman naapurin kesken. Ainakin Kuukkasten ja Ahlroosien kesken käytiin paria vuotta myöhemmin desibelitaisto, kun Lahja K nosti radiomme portaikon puoleiselle ikkunalle meidän kaivoa tyhjentävien miespuolisten iloksi. Olisiko ollut menossa lauantain toivotut? Siiri A otti tästä hieman itseensä ja kantoi omansa meidän puoleisellemme olohuoneen ikkunalle ja väänsi ”hanat kaakkoon” ja eri asemalta tietenkin. Tätä kakofoniaa kuuntelimme me kaivontyhjentäjät hetken aikaa suut pienessä virneessä. Kohta seuraavan kahvitauon aikana kannoin huoneestani yläkerrasta juuri rakentamani 2x10W:n ”Köykkä”- Hi-Fi-vahvistimen ja valtaisan 200 litraisen kaiutinboxin (110x70x30cm), jonka nostimme isäukon kanssa verannan kaiteelle. Radiota en saanut siihen liitettyä tuohon hätään, mutta kelanauhurista löytyi melko nopeasti oma mielikappaleeni eli Bill Haleyn Rock Around The Clock. Kappaleen päätyttyä päättyi myös kisa. Siiri vei radionsa takaisin sisään ja paiskasi ikkunan kiinni niin että helisi. Minä hiljensin puolestani Billin ja rauha palasi Käätikselle sille kohtaa.
Vakkalan Kosti sai kiksit Elviksen Tutti Fruttin myötä enkä minäkään sille ihan kylmä ollut.
Kosaa tosin piti välillä vähän jäähdytelläkin, kun se oikein vauhtiin pääsi, ettei kalusto ympäriltä olisi särkynyt. A-puolella singlessä oli: Blue Suede Shoes, mutta ei se noussut B:n tasolle mielissämme. Tuon edellämainitun Bill Haleyn takapuolella oli Mambo Rock eikä ihan huono ollut sekään…siihen aikaan.
Elokuva Rock Around The Clock aiheutti maailmalla mellakoita, mutta helsinkiläisessä Edison teatterissa ei syyskuun 28. päivänä 1956 nähty edes oireita niistä vaikka kaikilla lähikaduilla pörräsi poliiseja satamäärin ja palokuntiakin oli useampi paikalla vesitykein, luimme lehdistä harmissamme Kosan kanssa. Emme saaneet lippuja tuohan ensinäytökseen ja toisen alkaessa olivat kadut jo tyhjentyneet toimittajista sekä poliiseista että palokunnista. Harmitti. Ei lehtikuvia tai haastatteluja meistä.
Murrosiän aikoihin alkoivat myös tavallisemmat iskelmät ja tanssikappaleetkin kiinnostaa ja muistan kiinnittäneeni huomioni -54 Four Lads’in “Istanbul”:iin ja muistaakseni kaverini Tanen luona Glen Millerin “Moonlight Serenadii”. Se oli hieno. 1956 tuli Louis Armstrongin “Mack the Knif” ja se oli ”jätkämusaa” ihan selvästi Kosankin mielestä.
1957 julkaisi Olavi Virta suomeksi Umberto Marcaton levyttämän “Guaglionen” nimellä: “Poika varjoiselta kujalta”. Ola lauloi sen niin hienosti, että vei mielestäni voiton Umbertostakin.
Tässä Youtube-video näytiksi:
POIKA VARJOISELTA KUJALTA (Guaglione) – OLAVI VIRTA and his orchestra 1957
http://www.youtube.com/watch?v=eB6cB9em2p8
V.1958 Umberto Marcato lauloi “Maruzellan” ja Edmundo Ros soitti “Melodie d’amour” :insa, Laila Kinnunen “Lazzarellan”. Näitä kaikkia kuulimme omista ja naapuruston radioista muutamina tarkoin rajattuina päivinä ja tunteina. Itse olin nopeasti erityisasemassa ostamani kelanauhurin ansiosta, sillä saatoin siihen tallentaa kaiken mieleiseni musiikin. Itse rakentamani bassokaappi ja Telefunken kelanauhuri olivat senaikainen Hi-Fi-laiteyhdistelmä vimosen päälle. Aika nopeasti aloin ”paritella” kappaleita tanssittaviksi niinkuin lavoilla oli tapana eli kaksi foxia, tangoa, valssia, humppaa jne. Muutamassa kuukaudessa minulla oli pari-kolme tunnin kelaa valmista tanssimusiikkia Kontion Majan tansseihin ja muihin tilaisuuksiin.
Varsinaisia muusikkojakin Käätypolun lenkillä oli Lipiäisen Olli (and his orchestra) joka pyydettäessä tuli soittamaan isompiin juhlatilaisuuksiin. Vilhusilta kuulimme joskus Matin ja Ollin serenaadeja ja muutakin musisointia.
Meillä lauloi pääasiassa isäukko ja hänen repertuaarinsa oli melko laaja kuoroharrastuksen myötä nuorena miehenä. Hänen parhaita bravuureitaan oli mielestäni:
Katupoikien laulu, elokuvasta Onnellinen ministeri, säv: George de Godzdinsky http://www.youtube.com/watch?v=8o-qoqWgRMc
Ja Tauno Palon Rosvo Roope http://www.youtube.com/watch?v=BVzxw22bFkg&feature=related
( Katkelma Rosvo Roope elokuvasta 1949 )
Muisteli, Heimo Kuukkane
n, mutta sana on vapaa muillekin musiikin muistelijoille. Olkaa hyvät !