Kun 4000 litran säiliö halkesi -72
Vuoden 1972 lopulla olin vihdoin saanut yösähkölämmityksemme käyttöönottoa vaille valmiiksi ja viime hetkillä, sillä vilpoiset yöt alkoivat painaa päälle ja talossa ei ollut enää puu- tai öljylämmitysmahdollisuutta. Piipun hormisto kun oli purettu pois WC:n ja suihkun tieltä. Töistä kotiin tultuani pistin säiliön täyttymään.
Kaikkien liitosten piti oleman kunnossa ja sähkövastukset kiinnitettyinä. Ei muuta kuin hanat kaakkoon ja vettä säiliöön. 4000 litran juoksuttaminen kaupungin verkosta näytti ottavan aikaa, vaikka kohina oli mahtava. Muutaman ensimmäisen tunnin kyttäily alkoi puuduttaa ja siinä piti sitten keksiä jotain muuta ajankulua ja tekemistä veden pauhua kuunnellessa. Ymmärsin kyllä mielessäni varoa täytön loppuvaihetta eli sitä jolloin säiliö tulee täyteen, koska paineisku saattaisi vahingoittaa säiliötä ja putkistoa. Säiliössä ei ollut säästö- ja tilasyistä minkäänlaista veden pinnantarkkailulasia, joten tarkkailu piti tehdä koputtelemalla ja seuraamalla säiliön pinnan hikoilua. Nämä menetelmät osoittautuivat puolen yön tietämissä riittämättömiksi, sillä juuri tarkistettuani, että säiliön yläpäässä oli vielä yli kymmenen senttiä kuivaa hikoilurajan yläpuolella, se sitten tapahtui: Kuului syvä jysähdys, vesijohtoputkien rämähdys ja sitten kova kohaus. Säiliön pääty oli repeytynyt hitsaussaumoista ja pullautti noin puolet säiliöstä eli parituhatta litraa kellarin lattialle muutamassa kymmenessä sekunnissa. Kiersin kiireesti hanan kiinni ja raivasin lattiaa kelluvista tavaroista ja huusin Sirpaa apuun raivaamaan hävityksen jälkiä. Saatuamme tärkeimmät tavarat ja lattialla lojuneet pyykit kuivumaan, laitoin letkun säiliöstä viemäriin ja jätin tyhjenemään. Ei siinä itku ollut kaukana ja viisas Sirpa- vaimo ymmärsi olla sanailematta kärkeviä. Menimme sovussa nukkumaan.
Aamulla alkoi säiliön korjauskonstin kehittely, sillä pääty oli vääntynyt ulospäin pari senttiä ja pelkkä kasaan hitsaus ei siis riittänyt. Onni onnettomuudessa oli, että aukkoa verannan alla, josta säiliö oli sinne pistetty, en ollut vielä muurannut umpeen. Pääsin melko helpolla kaivuutyöllä ja irtotiiliä poistamalla, näkemään ulkopuolelta halkeaman ja sain sijoitettua säiliön päädyn ja seinän väliin tunkin, jolla painoin päädyn kiinni säiliöön. Sitten vaan hitsaamaan päätyä takaisin kiinni. Revennyttä saumaa oli noin metri, mutta hitsasin lopulta varmuuden vuoksi koko viiden metrin päätysauman ympäriinsä, koska pelkäsin piilomurtumia. Toinen pääty näytti olevan huomattavasti lujemmin hitsattu ja se saattoikin olla alkuperäisessä käytössään (Tikkurilan Värin lakkasäiliö) säiliön pohja.
Kolmannen päivän aamupäivällä eli sunnuntaina alkoi uusi täyttöyritys. Kaikki meni tällä kertaa hyvin ja maltoin hyvissä ajoin vaihtaa vedenvirtauksen pienelle ennen säiliön täyttymistä. Aikaa tietysti meni lähes tuplasti, mutta olin saanut tarpeekseni säiliössä hitsaamisesta, sillä muutenkin vaikeiden työolojen lisäksi siellä oli koko ajan sietämätön savu ja katku, vaikka sitä yritin poistaa tuulettimin ja imurein. Yösähkön kytkeytyessä tehot menivät illalla kymmenen jälkeen asiallisesti päälle, mikä oli helppo todeta kontaktorien aiheuttamasta kolahduksesta ja säiliö alkoi pikku hiljaa lämmetä. Viikossa oli saavutettu täydet lämmöt ja kaikki oli nyt vuoden verran hyvin.
Sitten tuli vuoden 1973 öljykriisi ja vuoden -74 kevättalven kovat pakkaset ja sähkölaitos joutui säännöstelemään sähköä kriisin vuoksi. Öljyn hinta oli noussut kolminkertaiseksi ja sitähän ei siis myöskään saatu riittävästi öljyntuottajamaiden pantua hanat kiinni. Kovilla pakkasilla tuntien vähennyttyä jopa puoleen yösähkön jakelussa, alkoi talomme kylmetä uhkaavasti. Säiliön mittarin näyttäessä alle neljääkymmentä astetta tein rikollisen teon eli ohitin päivisin muutamana tuntina sähkölaitoksen ohjauspiirin ja lämmitin kalliilla päiväsähköllä, kunnes tavoitin normaalin lämpötilan. Olin säätänyt myös termostaatin yläkanttiin, että pelivaraa jäisi vähän enemmän.
Sitten sattui moka. Unohdin tuona iltapäivänä tehot päälle liian pitkäksi aikaa ja yöllä, kun sähkölaitoksen ohjaus kytkeytyi päälle, heräsimme ihmeelliseen jyrinään. Parissa minuutissa jyrinä muuttui jysähtelyksi ja koko talo alkoi täristä. Jos olisimme asuneet maanjäristysalueella ei olisi tarvinnut epäillä syytä, mutta meiltä sen miettiminen vei hetken aikaa sikeästä unesta herätessä No, lievä paniikki herätti sitten lopullisesti ja hetkessä olin jo keksinyt syyn ja kävin irrottamassa viritykseni pois, mutta eihän se mitään auttanut. Ei neljätuhatta litraa kiehuvaa vettä lakkaa kiehumasta, kun virrat katkaisee. Ei, se kiehuisi kyllä vielä monta tuntia ellen mitään tekisi ja pakko oli, kun pelkäsin säiliön taas halkeavan. Aloin laskea kylmää vettä säiliöön ja arvelin talon harjan alapuolelta kuuman veden poistuvan paisuntasäiliön poistoputkesta talon katolle ja poistuihan se. Se selvisi hetken perästä, kun Sirpa tuli sanomaan, että koko seutu on paksun sumun peitossa; kiehuva vesi höyrysi juostessaan pitkin kattoa, vesikouruja ja rännejä. Kymmenessä minuutissa jyrinä loppui ja saatoin sulkea kylmävesisyötön. Onneksi kukaan naapureista ei ollut hereillä eikä huomannut outoa pikasumua, joka pikkuhiljaa haihtui pois.
Mitä tästä opin ? Ei saisi unohdella, kun tekee töllöntöitä ja jos ei unohtelisi, ei tulisi tehtyä töllöntöitä, vai onko se sitten niinkään ?
Kirjoitti, Heimo Kuukkanen