Metsässä oli tieltä katsottuna ensin ”etukaltsi” joka oli hieman pienempi ja sen takana ”takakaltsi” joka oli se suurempi ja jännempi.
Takakaltsille tehtiin talvisin hyndä eli hyppyrimäki. Paikkakunnan parhaat mäkimiehet olivat Häkkisen Seppo ja Mäkisen Reima jotka molemmat sittemmin hukkuivat, mutta se on kokonaan toinen tarina. Tirkkosen Kari oli myös kolmas hyvä.
Alastulo tapahtui entiseen talon monttuun. Paikalle oli joskus joku aikonut rakentaa mutta hanke oli jäänyt monttu-vaiheeseen jostain syystä. Monttu oli kesäisin lammikkona jossa oli kaatopaikka. Kaatopaikalle oli kerääntynyt paikallisten asukkaitten romua ja eritysen paljon lasipulloja.
Saimme kerran ”ällitällin”, muistaakseni Vilhusen Pekan kanssa, pommittaa kaatikselta löytyneillä pulloilla kaltsia. Ensin vettä pullon ja sitten menoksi. Tämä tihutyö näytti komealta mutta pilasi hyvän leikkipaikan pitkäksi aikaa. Heimo muisti muistuttaa tästä törppöilystä jonkin kerran. Tapahtuma muistuu myös hyvin mieleeni joka kerta kun keräilen mökkirannasta sinne ajautuneita pullonsirpaleita. Sain siis rangaistukseni.
Kaatikselta löytyi myös valurautainen uurna joka oletikin oli ollut aikoinaan koriste-esine. Ehkä portinpylvään nokassa? Meidän mielikuvituksemme tuotti siitä tietysti tuhkauurnan tai Alladinin taikalampun. En tiedä mitä uurnalle sittemmin tapahtui, kait se joutui takaisin kaatikselle kun hohto aiheeseen hiipui.
Takakaltsin tarina päättyi niinkuin monen muunkin kaltsin. Se tasattiin tonttimaaksi ja talon pohjaksi sekä viereisen lammen täytteeksi 70-luvulla (Heimon lisäys)
’
Kaikki mitä takakaltsista on jäljellä näkyy tässä kuvassa. Nyppylä rivarin pihalla. Oletikin sen alaosan palanen.
Tässä on keväinen kuva takakaltsin takaisesta lammesta. Pieni lätäkkö joka kesällä on ruutikuiva. Kyllähän tuohon viellä näppärä poikaporukka sillan pykäisi. En kehoita nyt yrittämään, kun puisto on kaupungin omistuksessa. Joku puun runko tuolla näkyy kaukaisuudessa olevan poikkiteloin. Kuvat Hannu Kuukkanen.
